Piirustusteni ja maalausteni keskeinen aihe on ollut ihminen, olemisen tulkinta ihmiskehon kuvaamisen kautta. Haen merkitykset siitä mikä on tässä, ihmiskasvot, niissä oleva toinen, raja, pyhä. Koko maailma ihmiskehossa; ihminenhän on omaa olemistaan kysyvä olento.

Ilmaisuni kehittyi 1990-luvulla maalauksiksi, joissa kohde on kuvattu suhteessa värilliseen kenttään. Tässä konkretisoitui ajatukseni ihmisen paikasta elämän ja kuoleman rajalla. Jokainenhan tietää kuolevansa. Tämä tieto on kaikkien ruumiissa vahvemmin tai heikommin läsnä olevana asiana. Realistisen muotokuvan ja ei esittävän alueen samanaikainen läsnäolo viittaavat olemisen tavoittamattomassa, ainaisessa liikkeessä olevaan luonteeseen. Maalaukseni olivat tuolloin sarjallisia. Näyttelyripustuksissa tämä ominaisuus muodosti yhtenäisiä kokonaisuuksia, joissa jokainen maalaus oli teemansa yksilöllinen toteutus.

2000-luvun töissäni korostuu rajalla olemisen teema – olen kuvannut aikalaisihmisiä, jotka niin kehollisessa kuin aavistavassa hengessään suuntautuvat kohti viimeistä rajaa. Kuvaan venytettyjen hahmojen avulla tätä abstraktia teemaa. Töitteni ihmiset ovat pitkiä kuin omat varjonsa, kuin illan pitenevät varjot. Varjo joka on yhtä todellinen kuin antajansa, viittaa pidetessään johonkin lopuillaan olevaan, mutta myös jonkin uuden alkamiseen. Rajan voi käsittää monella tapaa, mutta ihmiselämän suurimpia mysteerejä on kuitenkin rajoista suurin – elämän ja kuoleman välinen. Kuolevaisuutensa tiedostava ihminen elää tavallaan rajan molemmin puolin, kahden maan kansalaisena. Hän elää tässä maailmassa, mutta ajattelee kuvittelemansa rajan toisella puolella olevaa. Kuvaamani ihmiset ovat eräänlaisia väliinputoajia, jotka venyvät syntymän ja kuoleman välissä. Rajan voi käsittää muutenkin, se voi olla myös kahden ihmisen, minun ja sinun välinen rajapinta, joka syntyy toisen ihmisen, tuntemattoman kohtaamisesta. Luomiani hahmoja kutsun ”Saattajiksi”.

Rajan teemaa käsittelen myös ”Maan muisti” – sarjassa joka käsittää yhä kasvavan sarjan maalauksia ja piirustuksia joissa kuvaan eri-ikäisiä ihmisiä ja ihmisten kasvoja maisemassa, maan pulssin sykkeenä, luontoäidin muistissa ja sylissä. Töissä oleva horisontti avaa näkymän ulottuvuuteen, joka yltää katoavaisen elämän tuolle puolen. Ainoastaan omassa rajallisuudessaan pysyttelevä elämä ei koskaan pysty saavuttamaan täyttymystään.

Olen taidemaalari ja piirtäjä. Pidän arvokkaana ihmiselämän ikuista toistumista ja muuttumattomuutta ja toisaalta yksilöllistä, kosmisia näköaloja vasten silmänräpäyksellistä arvokkuutta. Kuvan rakentaminen on oman itsen rakentamista ja tähän on ihmisruumis paras mahdollinen väline. Taiteilijan ja taiteen tradition vuoropuhelu on osa työtäni. Kaikki ajat ovat meissä, aika ja tila katoavat, jäsennämme ja prosessoimme tätä koko elämämme.